Singapore

Blogia paivitan parhaillaan Singaporen lentokentalla, taallakin kaksi paivaa vierahti nopeasti, parasta oli naiden Zoo. Mutta koska lentokentan ilmainen nettiyhteys kirjoittaa vain yhden kirjaimen 5 sekunnissa ja meni 10 minuuttia et homeholes blogi avautui, niin nyt on pakko lopettaa ja jatkaa kotona lisaa kuvien kanssa.

Kotona lisättyä:
Singaporessa säät eivät oikein suosineet, joten kuvaaminen jäi vähemmälle vaikka kamera vettä kestääkin. Harmautta ei ole niin kiinnostavaa kuvata. Tuossa Orchard Roadin kuvassa kiinnosti tuo paikallinen liikennevalo – huomaa sekunttimittari valon vieressä. Pari kilometriä olin kävellyt, kun kuuro iski päälle, ainut pakopaikka olivat kaupat ja ostoskeskukset, mutta kun en niistä välitä oli parempi syödä pitkiä lounaita ja katsella ihmisiä. Se on paljon mielenkiintoisempaa. Ihmisiähän tuolla riitti, lyhyitä ja pieniä. Minulla oli olo kuin amatsonilla, mikä on harvinaista.

Singapore on kauhean puhdas – siis oikeasti vähän liiankin, koko ajan oli semmoinen tunne, että saakohan näin tai näin tehdä. Ihmiset olivat hyvin ystävällisiä, mutteivät ylenpalttisen päällekäyviä kuten ehkä Hong Kongissa ja Jenkeissä, joissa on tippauskulttuuri. Tarjoilijoista taksikuskeihin kaikki juttelivat ja kertoivat tietoja ilman päälläleijuvaa oletusta tipistä. Sopii ainakin minun luonteelleni.

Lauantain vietin kaupunkia kävellen ja sunnuntaina sitten room service aamiaisen ja check outin jälkeen lähdin Zoohon. Mikä olikin sitten huippuratkaisu, meni varmaan 3-4 tuntia siellä ja vieläkin olisi jäänyt vaikka mitä mielenkiintoista. Valkoisia tiikereitä olisin voinut tuijottaa vaikka tuntikausia, niistä on muutama videokin. Onneksi on tuo Kassu-tiikeri kotona, vaikka onkin minikokoinen…
Singaporen sateista sen verran, että yksi “kuuro” iski kun olin Zoossa ja kesti 30-45 minuuttia. Ja sitä vettä sitten tuli. Satuin olemaan juuri yhden suojan kohdalla, mutta sitten siinä oli aikaa tylsää. Niinpä rohkeasti nostin sateen varjon ja kävelin lähimmälle eläintalolle, enkä kastunut kuin reisiä myöden ;-). Vettä lainehti nilkkoja myöden ja arvatkaa vaan oliko se talo sitten käärmetalo, siinä sitten odottelin kun anakondat tuijotti niskaan…

Traders Hotel Singaporessa kuuluu Shangri-La ketjuun, oikein hieno ja siisti, muttei liian hieno, sortsit kelpasi hyvin. Hotellilla on hyvä uima-allas ja suihku- ja pukuhuone, joita myöhään lähtevät voivat hyödyntää..

Nämä kuvat eivät varmasti paljon selitystä kaipaa. Mielestäni oli soveliasta päättää valokuvaaminen leijonaan, josta kehitetty satuolento Merlion ( puoliksi kala, puoliksi leijona) on Singaporen kansallisotus.

Sydney

14.8.-17.8.2005
Sydney, mitä siitä kirjoittaisi. Odottakaapas kun saadaan Timo sinne, niin laitetaan puolueettomat kommentit sitten. Minnan olisi aivan liian superlatiiviset, yksinkertaistettuna se vaan nyt on niin kaunis.

No, Timo ei nyt sitten ole taalla, valitettavasti. Mutta Sydney on aivan yhta kaunis kuin ennenkin. Meri, joka jatkaa sisamaahan vuonomaisena, on kaupungin sydan ja kukkuloille rakentuneet kaupunginosat vievat miljoonakaupungin hulinasta suurimman halinan pois. Joka poukamasta loytyy omat rantansa ja katunsa ja ydinkeskusta on juuri sopivan kokoinen isolle kaupungille, muttei mikaan Manhattan.

Tanaan 15.8 kiersimme Anneten kanssa uusia paikkoja minulle: Elisabeth Farm on viimeinen farmi joka on jaljella uudisasukkaiden tulosta, se oli rakennettu 1793, upeasti sailytetty ja entisoity hyvin austraalialainen paarakennus ja mielenkiintoinen historia. Sitten jatkoimme Old Government Housen alueelle, missa kaikki alueen kuvernoorit ovat aikoinaan asuneet 1800 luvulla. Hyvin kaunis ja historiallinen paikka.

Viikko Sydneyssa vierahti sitten kuin siivilla, tiistaina turisteilimme Manlysta lautalla keskustaan ja kiersimme tarkeimmat paikat. Keskiviikkona oli pelkkaa biitsikavelya ja lainelautailijoiden tuijottelua ja torstaina vietin ihan lepopaivan, lukien ja aurinkoa ottaen. Perjantaiaamuna kavimme viela Sydneyn akvaariossa ennen kentalle menoa.

Nahdaan pian.

Näkymä The Gapin alueelta sisämaahan, keskustaan päin. The gap on ns. joenuoma, josta meri virtaa sisämaahan ohi Sydneyn. Alueella on upeaa luontoa ja hyvät kalliot niille jotka eivät kestä enään… 🙁
Kun tulin sunnuntaina Annette ja Gabe ( ystäväperheen vanhukset ) olivat vastassa ja ajelimme sitten sunnuntai iltapäivän ympäri Sydneyn itärannikkoa, mm. Bondi Beachin puolta jne. Sää oli hyvä 20 astetta ja aurinkokin näyttäytyi.

Illalla käväisimme Balmoralin poukamassa kävelyllä, siellä oli pienet markkinat, joilta ostimme mm. Piirakoita, sellaisia englantilaistyylisiä lihamössöllä täytettyjä voitaikinakuppeja, joita ei kyllä tule ikävä.

Bertien kotona yövyin 5 yötä alakerran huoneistossa, oma keittiö ja makuuhuone kylpyhuoneella on siellä aina odottamassa meitä. Mielenkiintoisin esine, mitä meillä ei niin näe, ovat nämä kaasulämmittimet, jotka illalla laitetaan vähäksi aikaa päälle, lämmittämään ilmaa. Sängyssä oli sitten kuumavesipullot. 🙂

Tiistaina ajoimme Manlyn niemekkeelle, josta lautta vie 20 minuuttia Circular Quayhin, joka on Sydneyn sydän, jos minulta kysytään. Vesi on muuten yllättävän puhdasta ja rannoilla ihanan väristä.

Circular Quaysta on kävelymatkan päässä sekä The Rocks ( vanhin alue ) että maailmankuuluisat maisemat Harbour Bridgen että Oopperatalon suuntaan. Aurinkoisena päivänä kauneus mykistää.

Keskiviikkona tosiaan hyppäsimme Edin ( Bertin perheen nuorempi poika) autoon ja ajoimme reilun tunnin matkan päässä olevalle The Entrance kaupungin alueelle ja sen pisimmälle rannalle, Shelly Beachille. Edin lempparisurffausranta olikin aivan upea. Sillä välin kun toinen surffasi, minä joka kunnioitan noiden aaltojen voimaa, pysyin poissa kuohunnasta ja kuntoilin kävelemällä ja kuvaamalla rantaa ja surffareita. Muutaman kerran osuin kohdalle kun joku pääsi aallon päälle, mutta ei ne kauhean hyviä kuvia ole.

Iltapäivän puolella menimme pikkukaupungin keskustaan hakemaan burgerit ruuaksi ja ihmettelimme pelikaanilaumaa, joka puolestaan ihmetteli ihmisiä. Burgereista sen verran että niissä oli mm. kananmuna, punajuurta yms ei ihan mitään mäccäri kamaa siis.

Minna was here. McMahon’s Pointista katsottuna taustalla kuuluisa näkymä. Tästä laiturista pääsi lautalla Sydney Aquariumiin ihmettelemään vesinokkaeläimiä, haikaloja ja muita vesiolentoja. Niistä on vain videoita, joten niitä näätte ehkä joskus 🙂

Melbourne

10.8.-14.8.2005
Toinen pitkä lento on takana kun saavutaan keskiviikkoaamuna Victorian osavaltion pääkaupunkiin. Minnan vaihtarivuodelta löytynyt ystävä Jessica tulee hakemaan meidät Tullamarinen lentokentältä. Melbourne on ehkä kaikkein eurooppalaisin aussikaupungeista, mutta eiköhän sieltä löydä paljon paikallisväriä ja ihmeteltävää.

Perille saavuinkin sitten pari tuntia myohassa, koneet olivat ihan sekaisin aikatauluissaan ja Australiassa ollaan melko tarkkoja maahantulossa, minunkin laukut huumekoira ehti haistella pariin kertaan ennen kuin paasin ulos, mutta eipa loytanyt mitaan hajuja, kun olin muistanut asian eika ollut mitaan kiellettya mukana. Vieressa seisoneen miehen teelehdet kylla koira haistoi ja sitten siina laukku avattiin keskella hallia ja kaiveltiin ja haastateltiin mies tosi tarkkaan. Melko hurjaa oikeastaan.

Jess oli vastassa, helposti tunnistin ja sitten koroteltiin aamuruuhkassa lapi Melbournen kohti heidan kotinurkkiaan. Haimme Kai-pojan matkalta mukaan, 1 v 2 kk aivan hurmaava sinisilmainen blondi, jonka kanssa leikittiin aamupaiva, klo 11 jalkeen lahdin Narre Warrenin juna-asemalta kohti Melbournen keskustaa, jossa kiertelin muistamaani keskustaa ja kauppoja, ostin vahan tuomisia ihmisille. Yhdeksassa vuodessa paljon on toki muuttunut. Parasta melkein on tama Melbourne Visitor Centre kaupungin ytimessa, josta saa kaiken infon mita tarvitsee ja internet aikaakin voi ostaa.
Keskiviikko kaantyi jo iltapuolelle kun palasin 17 aikaan Jessin kotiin. Katsoimme telkkarista kaikenlaista paikallisohjelmaa, jota on yllattavan vaikea ymmartaa kun kielta puhutaan niin omintakeisesti. Mutta kaikenlaista sita tvsta oppii. Parhaillaan taalla pyoritetaan mainosta jossa vitsaillaan Finnish ja finish sanoilla, liittyy jotenkin kastikkeen tekoon, taytyy joku kerta kuunnella se ihan taysin niin ehka sitten muakin naurattaa. Saunavihta siina mainoksessa kylla vilahtaa, mutta enimmakseen ne nayttaa ihan ruotsalaisilta 🙂

No tanaan sitten olen melbourne walks esitteen kavelyreittiehdotuksia seuraten kavellyt jo on the waterfront nimisen kierroksen, aloitin joskus klo 9 jalkeen ja soin aamiaista, ihanaa hedelmasalaattia ja juggea seka kroisantin ja teeta ihaillen joen rannan kaupunkimaisemaa. Melbournessa on paljon samaa kuin Bostonissa, josta viime vuonna tykattiin paljon. Vaikka nakemista riittaa, kaikki on suht helposti kavellen tavoitettavissa ja siina samalla tekee loytoja, tuossa asken mm. aivan upea taikurikauppa ja karkkikauppa, jossa ne teki niita karkkeja: oli “koalan papanoita, kengurun klontteja yms yms.” Taidanpa joutua hakemaan tuliaiseksi sielta iltapaivalla muutaman pussin. 🙂

Noh, ehkapa lopettelen pintapuolisen raportin toistaiseksi taalta tahan. Viela aion walk in the park kierroksen tehda, pari/kolme tuntia siihen pitaisi menna, kaupungin lansipuolen puistoihin ja 1800/luvun rakennusten alueelle, jossa en muista aiemmin kayneeni.

Valokuvia tulee tanne sitten paluuni jalkeen, silla vaikka just ja just tota digikameraa osaan nyt kayttaa, kuvien siirto nettiin taalla onkin sitten toinen juttu.

Huomenna jatkan matkaa bussilla Wonthaggiin, jossa olin vaihtarina ja sielta lauantaina takaisin. Siella tuskin on nettimahdollisuuksia, joten seuraavaksi raporttia ehka sunnuntaina lentokentalta tai Sydneysta.

Voikaahan kaikki hyvin ja pitakaa huolta itsestanne!

Neljä ensimmäistä kuvaa ovat 180 asteen kulma Melbournen keskustaa – kuin Helsingin Kaivokadulta. Keltainen rakennus on päärautatieasema Flinders Street Station ja sen ympäristöstä löytyy kaupungin vanhimmat rakennukset ja uusimmat modernit museot. Paikallinen Mansku kulkee aseman ohi ja jatkaa joen yli pitkälle etelään.

Ylläolevat 4 kuvaa ovat Melbournen Yarra-joen etelärannalta ydinkeskustaan päin. Tuolta sillalta itse Houdini aikoinaan teki niitä temppujaan : sidottuna säkissä jokeen ja sitten vapautti itsensä… Toivottavasti se oli kesällä, koska nyt talvella oli hirveän kylmää, kun tuuli puhalsi pitkin rantaa.
Joen ranta on kuitenkin viehättävintä Melbournea, soutujoukkueiden talot tuovat hauskaa kontrastia pilvenpiirtäjien vastapainoksi, on sekä elämää että rauhoittumispaikkoja puistoissa.

Yksi keskustan lähistön suurimpia puistoja on Fitzroy Garden’s, joista muutama kuva, mm. Kapteeni Cookin mökki, joka on tuotu aikoinaan Englannista asti…. Hulluja 😉
Puisto on kesäisin varmasti aika upea, kaunis se oli nytkin, mutta ilman kukkaloistoa. Puiston pohjoispuolella oli jäljellä vielä ns. vanhaa aluetta, kirkkoja ja tämä ns. tyypillinen talo, talon ympäri kiertävine kuisteineen.

Wonthaggi on kaupunki, jossa olin vaihtarina 1993-1994, kävin siellä viimeksi 1996, ja yhdeksässä vuodessa pikkukaupunki ei hirveästi ollut muuttunut, lähinnä lisää asuinalueita oli tullut. Pääkatuja oli edelleen tasan kaksi ja muutama supermarketti sekä fish and chips kauppa. Tuossa secondary collegessa vietin vuoden… Pääasiassa oli kiva nähdä entistä isäntäperhettä ja ystäviä siellä, pitkästä aikaa ja huomata miten aika rientää ja ihmiset muuttuvat taikka eivät muutu… Lähinnä huomasin miten itse olen muuttunut tietyissä asioissa, fish and chips oli kuitenkin yhtä hyvää kuin ennenkin. Onneksi niitä saa myös Lontoosta, kun enään tuonne asti niitä tuskin tulee lähdettyä ostamaan. 🙂
Possu on Mick-sedän taidonnäyte puutöistä – korva irtoaa ja sisään voi laittaa tietysti pennosensa.
Biitsikuvat on Cape Patterson rannalta, joka on karulla tavalla kaunis ranta, asutus ja liikenne eivät näy eikä kuulu rannalle, joka aloittaa rannikon luonnonsuojelualueen, siksipä paikka on säilynyt hyvin alkuperäisenä.

Puolimatkan aikaerotasauskaupunkeja lukuun ottamatta, olin oikeasti kyläilyreissulla. Tässä Jessin perheen koti Narre Warrenissa, Melbournen esikaupunkialueella, jossa yövyin 4 yötä. Rakentaminen maksaa hävyttömän vähän. Tässäkin talossa neliöitä oli yli 200, makuuhuoneita 4, olohuoneita 2 ja siihen sitten muuta päällä. Talo maksoi saman verran kuin meidän 65 neliön paritalohuoneisto Vantaalla. Mutta kun 10.8 oli kylmin päivä 50 vuoteen ja kaasujakelu jumiutui suurkaupungin alueella, huomasi miksi on halpaa. Taloissa on pari tiilikerrosta ja lautoja pinossa, mutta eristeistä yms tupla tai triplaikkunoista ei ole kuultukaan. Vaan eipä siellä näitä yleensä tarvita, kun ihmiset muutenkin on kengät jalassa sisällä ja juovat teekupposia jatkuvasti 😉
Alimmassa kuvassa Jessica Young ja Kai saattamassa minua lentokentälle, kun lähdin Sydneyyn. Siellä sai tulla lähtöportille asti, kunhan läpivalaisun läpäisi…

Hong Kong

8.8.-9.8.2005
Timo jai sitten kotiin. Vaikka shokki ja pettymys oli ensin kummallakin kova ( Timolla tosin varmaan vasta sitten kun tokeni sen verran etta pahoinvoinnilta tajusi mistaan mitaan), niin pitka lento oli aika raskas terveellekin ihmiselle. Kun pari paivaa oli kuumettakin, olisi tuskin Hong Kongin pikku pysahdyksen aikana ehtinyt tauti rauhoittumaan kunnolla jatkoa varten. Itsekin paassa heilutti ja jaloissa tutisi vaikka vaakatasolla kaveli. Hong Kongiin tullessa, 35 asteen kuuma ilma loi vastaan kuin saunan 80 astetta. Vesipulloa vasemmassa ja oikeassa taskussa pitaen, tepastelin ensimmaisena paivana rantaboulevardia pitkin ihmetellen Hong Kongin sataman nakymia, hyppasin Star Ferryyn, jolla paasee kivasti Hong Kongin saaren puolelle, matkalla merituuli hieman viilentaa kyytia. Finnairin Hong Kongin toimistossa pahkailtiin ystavallisen virkailijan kanssa lentojeni muutosta. Soittelin myos SMTn kollegoille, joiden kanssa tutkailtiin mahdollisia reitteja, jolla saataisiin Timo mukaan vaikka Sydneyyn ja siita eteenpain, mutta Fidzi-Honolulu-Los Angeles valien koneet tuottivat suurinta paanvaivaa, joten erinaisten reititysten ja pahkailyjen jalkeen paatettiin, etta mina jatkan ja kaannyn sitten Sydneysta takaisin ensi viikon loppupuolella.

Hong Kongin hotelli Roayl Garden oli huippuvalinta vaikka itse sanonkin 🙂 Lentokentalta bussiyhteys suoraan hotelliin ja hyva keskeinen sijanti, muttei kuitenkaan aivan keskella paakatu Nathan Roadin hulinaa.
Hotellilta paasi hyvin kavellen joka paikkaan ja varsinkin rantakadulle, jossa on vahiten hihasta vetavia raataleita, munkkeja ja muita kauppiaita. Star Ferrylle kaveli 15-20 min.
Toisena paivana ehdin jo vahan rentoutuakin, aamukavelyn jalkeen tulin hotellille 16 kerrokseen, jossa on kaupungin hotelleista suurin ulkoilmauima-allas, tenniskentan, kuntosalin ja puttausgreenin vieressa 🙂
Rentouduin uimalla ja nauttimalla lammosta, ennen kuin lahdin luksuspukuhuoneeseen valmistautumaan lentokentalle lahtoon. Tassa valissa ehdin viela kayda hotellin business centerissa kirjoittamassa vahan viestia internettiin ja meileja. Koska kaikki hotellit taalla ovat naita kolossaalisia komplekseja, on tama naista ehdottoman suositeltava. Muistinko mainita aamiaisen? ****

Kylla tama on paras paikka vaihtaa konetta matkalla Australiaan ja varmasti riittaisi nahtavaa pidemmallekin oleskelulle.

Seuraavat kommentit sitten Melbournesta.

Kowloonin puolen niemi on niin täyteen rakennettua betoniviidakkoa, että alkuihmettelyn jälkeen alkaa ahdistaa. Varsinkin kun ei ollut Timoa näyttämässä “ei” naamaa, niin koko ajan joku oli kiskomassa hihasta. Valitsinkin sitten meren rannan oleskelualueeksi, varsinkin kun en ole mikään hyvä shoppaaja. Sellaisille nämä kaupungit ovat omiaan, putiikkia on jos jonkinlaista, kaikki mielenkiintoinen arkkitehtuuri yms peittyy neonvaloihin ja myyntikyltteihin.

Viimeksi Hong Kongissa jäi Star Ferry ajelu väliin, mutta nyt se oli tarkoituksenmukaista ja hauskaakin. Hong Kongin saaren ja Kowloonin välisen lahden yli pääsee nopeasti, mutta matka oli niin mukava ja viilentävä että olisi saanut kestää kauemminkin… Saaren puolella pilvenpiirtäjät kilpailevat vastarannan kilpailijoidensa kanssa, mutta jollain tavalla on avarampi hengittää, ehkä se johtuu siitä ettei pikku katuputiikkeja ole niin paljon, vaan enemmän hienostoliikkeitä yms.

Hong Kongin lahden suuruutta on vaikea kuvata, kun Kowloonin puolella seisoo ja pyörähtää 360 astetta, on joka puolella vain pilvenpiirtäjää ja kaupunkimaisemaa. Kaukana takana siintävät matalat vuoret, joilta sitten löytynee hieman luontoakin.

Nämä kolme viimeistä kuvaa ovat hotelli Royal Gardenin ulkoilmaterassilta: uima-altaalta, puutarhasta ja näkymä lahdelle. Hotellissa oli todella rauhallinen suihku- ja pukuhuonetila, josta löytyi korvapuikkoja myöten kaikki mitä tarvitsin. Korkealla liikenteen yläpuolella oli todella kiva uida ja ottaa aurinkoa, kuin toisessa maailmassa. Drinkit ilmestyivät viereen kuin ajatuksen voimasta…

Kaiken kaikkiaan Hong Kong tarjosi väsyneelle matkaajalle parasta palvelua ja lepoa. Suosittelen.

RIP – RTW

Niin siinä sitten kävi, että maailmanympärimatkasta tuli Minnan matka Austraaliaan. Minä pääsisin kyllä tiistaina Tokion kautta Sydneyhin, mutta kaikki järkevät jatkolennot olivat tupaten täynnä.

Niinpä alan katsomaan pariksi seuraavaksi viikoksi lähialueelta matkakohteita. Vilna ja Pietari on kaupunkeina kiinnostaneet, samoin alpeilla patikointi. Matkojen toteuttamista hankaloittaa tosin Minnan mukana olevat matkatavarani…

Varusteista

Vaikka vaellukselle lähdettäessä pakkaaminen on yksi parhaista tunnelman kohottajista, on pakkaaminen nyt jotenkin vaikeaa. Kaikenlaista (mm iBook, Worms3d ja pari dvd leffaa) olisi kiva ottaa lentoja ajatellen mukaan, mutta kukakohan ne kantaisi? ;-/ Lopulta olemme päätymässä matkustamaan ehkä normaaliakin kevyemmillä varusteilla. Yövymme hotelleissa/b&b/kumminkaimanserkkujen luona, joten urbaanissa ympäristössä tulee hyvin toimeen kunhan passi ja Visa kulkee mukana 😉

    Varustelista:

  • Minnan uusi Halti Zero 39litran reppu
  • Timolle 60l Deuterin Traveller
  • päivärepuksi Haglöfsin Tight Medium
  • toilettilaukut (jossa mm. ompelutarvikkeet)
  • lääkelaukku (laastaria, “tekoihoa”, Aspiriin zipp, Imodiumia, panadol hot, allergialääkkeeksi kestineä …)
  • ledilamppu
  • linkkari mallia ihmemies
  • lentoliput + hotelli voucherit
  • nippusiteitä (mm. repun “lukitsemiseen”)
  • kopiot passeista yms dokumenteistä
  • kännykät ja laturi
  • digipokkari, muistikortit, USB-muistitikku, laturi
  • plugi, eli adapteri sähkötöpseleihin
  • Jos tilaa jää, tulee mukana myös oikea kamera (Nikon F-801, 35mm ja 90mm obiskat sekä dia-filmiä)
  • matkalukemista. Minulla Andy McNab:n Deep Black , Minnalla Cathy Kelly:n Just Between Us
  • Pari pientä matkaopaskirjaa + tulosteita netistä
  • SkipBo-pelikortit
  • pienet sateenvarjot
  • puhallettavat niskatyynyt
  • earit
  • tuliaislahjat Austraaliaan
  • vesipullot ja pari myslipatukkaa on aina mukana
    Vaatteet:

  • Yhdet tukevat kengät, yhdet sandaalit
  • 7 alusvaatekertaa
  • 7 paitaa, osa pitkähihaisia
  • kahdet housut (mallia trekkaus/travel joista lahkeet lähtee vetskareilla veks)
  • 2 shortsit / caprit
  • villapaita/fleece
  • tuulta ja vettä pitävä takki
  • uimakamat jee, snorklaamaan!
  • Pieni pyyhe
  • villasukat
  • yöpuku

RTW – lähdön hetki lähenee

Round the world in 3 weeks. Liput on kirjoitettu, majoitukset hoidossa, viisumit tehty ja kissoillekin tulee mieluisa hoitaja koko ajaksi. Tuskin ne meitä enään sitten haluaakaan takaisin. 🙂 Nyt vaan pitäisi löytää sopivat reput ja testipakata vaatteet. Voi olla että on ihan pakko ostaa uusi Halti.