Sydney

14.8.-17.8.2005
Sydney, mitä siitä kirjoittaisi. Odottakaapas kun saadaan Timo sinne, niin laitetaan puolueettomat kommentit sitten. Minnan olisi aivan liian superlatiiviset, yksinkertaistettuna se vaan nyt on niin kaunis.

No, Timo ei nyt sitten ole taalla, valitettavasti. Mutta Sydney on aivan yhta kaunis kuin ennenkin. Meri, joka jatkaa sisamaahan vuonomaisena, on kaupungin sydan ja kukkuloille rakentuneet kaupunginosat vievat miljoonakaupungin hulinasta suurimman halinan pois. Joka poukamasta loytyy omat rantansa ja katunsa ja ydinkeskusta on juuri sopivan kokoinen isolle kaupungille, muttei mikaan Manhattan.

Tanaan 15.8 kiersimme Anneten kanssa uusia paikkoja minulle: Elisabeth Farm on viimeinen farmi joka on jaljella uudisasukkaiden tulosta, se oli rakennettu 1793, upeasti sailytetty ja entisoity hyvin austraalialainen paarakennus ja mielenkiintoinen historia. Sitten jatkoimme Old Government Housen alueelle, missa kaikki alueen kuvernoorit ovat aikoinaan asuneet 1800 luvulla. Hyvin kaunis ja historiallinen paikka.

Viikko Sydneyssa vierahti sitten kuin siivilla, tiistaina turisteilimme Manlysta lautalla keskustaan ja kiersimme tarkeimmat paikat. Keskiviikkona oli pelkkaa biitsikavelya ja lainelautailijoiden tuijottelua ja torstaina vietin ihan lepopaivan, lukien ja aurinkoa ottaen. Perjantaiaamuna kavimme viela Sydneyn akvaariossa ennen kentalle menoa.

Nahdaan pian.

Näkymä The Gapin alueelta sisämaahan, keskustaan päin. The gap on ns. joenuoma, josta meri virtaa sisämaahan ohi Sydneyn. Alueella on upeaa luontoa ja hyvät kalliot niille jotka eivät kestä enään… 🙁
Kun tulin sunnuntaina Annette ja Gabe ( ystäväperheen vanhukset ) olivat vastassa ja ajelimme sitten sunnuntai iltapäivän ympäri Sydneyn itärannikkoa, mm. Bondi Beachin puolta jne. Sää oli hyvä 20 astetta ja aurinkokin näyttäytyi.

Illalla käväisimme Balmoralin poukamassa kävelyllä, siellä oli pienet markkinat, joilta ostimme mm. Piirakoita, sellaisia englantilaistyylisiä lihamössöllä täytettyjä voitaikinakuppeja, joita ei kyllä tule ikävä.

Bertien kotona yövyin 5 yötä alakerran huoneistossa, oma keittiö ja makuuhuone kylpyhuoneella on siellä aina odottamassa meitä. Mielenkiintoisin esine, mitä meillä ei niin näe, ovat nämä kaasulämmittimet, jotka illalla laitetaan vähäksi aikaa päälle, lämmittämään ilmaa. Sängyssä oli sitten kuumavesipullot. 🙂

Tiistaina ajoimme Manlyn niemekkeelle, josta lautta vie 20 minuuttia Circular Quayhin, joka on Sydneyn sydän, jos minulta kysytään. Vesi on muuten yllättävän puhdasta ja rannoilla ihanan väristä.

Circular Quaysta on kävelymatkan päässä sekä The Rocks ( vanhin alue ) että maailmankuuluisat maisemat Harbour Bridgen että Oopperatalon suuntaan. Aurinkoisena päivänä kauneus mykistää.

Keskiviikkona tosiaan hyppäsimme Edin ( Bertin perheen nuorempi poika) autoon ja ajoimme reilun tunnin matkan päässä olevalle The Entrance kaupungin alueelle ja sen pisimmälle rannalle, Shelly Beachille. Edin lempparisurffausranta olikin aivan upea. Sillä välin kun toinen surffasi, minä joka kunnioitan noiden aaltojen voimaa, pysyin poissa kuohunnasta ja kuntoilin kävelemällä ja kuvaamalla rantaa ja surffareita. Muutaman kerran osuin kohdalle kun joku pääsi aallon päälle, mutta ei ne kauhean hyviä kuvia ole.

Iltapäivän puolella menimme pikkukaupungin keskustaan hakemaan burgerit ruuaksi ja ihmettelimme pelikaanilaumaa, joka puolestaan ihmetteli ihmisiä. Burgereista sen verran että niissä oli mm. kananmuna, punajuurta yms ei ihan mitään mäccäri kamaa siis.

Minna was here. McMahon’s Pointista katsottuna taustalla kuuluisa näkymä. Tästä laiturista pääsi lautalla Sydney Aquariumiin ihmettelemään vesinokkaeläimiä, haikaloja ja muita vesiolentoja. Niistä on vain videoita, joten niitä näätte ehkä joskus 🙂