Melbourne

10.8.-14.8.2005
Toinen pitkä lento on takana kun saavutaan keskiviikkoaamuna Victorian osavaltion pääkaupunkiin. Minnan vaihtarivuodelta löytynyt ystävä Jessica tulee hakemaan meidät Tullamarinen lentokentältä. Melbourne on ehkä kaikkein eurooppalaisin aussikaupungeista, mutta eiköhän sieltä löydä paljon paikallisväriä ja ihmeteltävää.

Perille saavuinkin sitten pari tuntia myohassa, koneet olivat ihan sekaisin aikatauluissaan ja Australiassa ollaan melko tarkkoja maahantulossa, minunkin laukut huumekoira ehti haistella pariin kertaan ennen kuin paasin ulos, mutta eipa loytanyt mitaan hajuja, kun olin muistanut asian eika ollut mitaan kiellettya mukana. Vieressa seisoneen miehen teelehdet kylla koira haistoi ja sitten siina laukku avattiin keskella hallia ja kaiveltiin ja haastateltiin mies tosi tarkkaan. Melko hurjaa oikeastaan.

Jess oli vastassa, helposti tunnistin ja sitten koroteltiin aamuruuhkassa lapi Melbournen kohti heidan kotinurkkiaan. Haimme Kai-pojan matkalta mukaan, 1 v 2 kk aivan hurmaava sinisilmainen blondi, jonka kanssa leikittiin aamupaiva, klo 11 jalkeen lahdin Narre Warrenin juna-asemalta kohti Melbournen keskustaa, jossa kiertelin muistamaani keskustaa ja kauppoja, ostin vahan tuomisia ihmisille. Yhdeksassa vuodessa paljon on toki muuttunut. Parasta melkein on tama Melbourne Visitor Centre kaupungin ytimessa, josta saa kaiken infon mita tarvitsee ja internet aikaakin voi ostaa.
Keskiviikko kaantyi jo iltapuolelle kun palasin 17 aikaan Jessin kotiin. Katsoimme telkkarista kaikenlaista paikallisohjelmaa, jota on yllattavan vaikea ymmartaa kun kielta puhutaan niin omintakeisesti. Mutta kaikenlaista sita tvsta oppii. Parhaillaan taalla pyoritetaan mainosta jossa vitsaillaan Finnish ja finish sanoilla, liittyy jotenkin kastikkeen tekoon, taytyy joku kerta kuunnella se ihan taysin niin ehka sitten muakin naurattaa. Saunavihta siina mainoksessa kylla vilahtaa, mutta enimmakseen ne nayttaa ihan ruotsalaisilta 🙂

No tanaan sitten olen melbourne walks esitteen kavelyreittiehdotuksia seuraten kavellyt jo on the waterfront nimisen kierroksen, aloitin joskus klo 9 jalkeen ja soin aamiaista, ihanaa hedelmasalaattia ja juggea seka kroisantin ja teeta ihaillen joen rannan kaupunkimaisemaa. Melbournessa on paljon samaa kuin Bostonissa, josta viime vuonna tykattiin paljon. Vaikka nakemista riittaa, kaikki on suht helposti kavellen tavoitettavissa ja siina samalla tekee loytoja, tuossa asken mm. aivan upea taikurikauppa ja karkkikauppa, jossa ne teki niita karkkeja: oli “koalan papanoita, kengurun klontteja yms yms.” Taidanpa joutua hakemaan tuliaiseksi sielta iltapaivalla muutaman pussin. 🙂

Noh, ehkapa lopettelen pintapuolisen raportin toistaiseksi taalta tahan. Viela aion walk in the park kierroksen tehda, pari/kolme tuntia siihen pitaisi menna, kaupungin lansipuolen puistoihin ja 1800/luvun rakennusten alueelle, jossa en muista aiemmin kayneeni.

Valokuvia tulee tanne sitten paluuni jalkeen, silla vaikka just ja just tota digikameraa osaan nyt kayttaa, kuvien siirto nettiin taalla onkin sitten toinen juttu.

Huomenna jatkan matkaa bussilla Wonthaggiin, jossa olin vaihtarina ja sielta lauantaina takaisin. Siella tuskin on nettimahdollisuuksia, joten seuraavaksi raporttia ehka sunnuntaina lentokentalta tai Sydneysta.

Voikaahan kaikki hyvin ja pitakaa huolta itsestanne!

Neljä ensimmäistä kuvaa ovat 180 asteen kulma Melbournen keskustaa – kuin Helsingin Kaivokadulta. Keltainen rakennus on päärautatieasema Flinders Street Station ja sen ympäristöstä löytyy kaupungin vanhimmat rakennukset ja uusimmat modernit museot. Paikallinen Mansku kulkee aseman ohi ja jatkaa joen yli pitkälle etelään.

Ylläolevat 4 kuvaa ovat Melbournen Yarra-joen etelärannalta ydinkeskustaan päin. Tuolta sillalta itse Houdini aikoinaan teki niitä temppujaan : sidottuna säkissä jokeen ja sitten vapautti itsensä… Toivottavasti se oli kesällä, koska nyt talvella oli hirveän kylmää, kun tuuli puhalsi pitkin rantaa.
Joen ranta on kuitenkin viehättävintä Melbournea, soutujoukkueiden talot tuovat hauskaa kontrastia pilvenpiirtäjien vastapainoksi, on sekä elämää että rauhoittumispaikkoja puistoissa.

Yksi keskustan lähistön suurimpia puistoja on Fitzroy Garden’s, joista muutama kuva, mm. Kapteeni Cookin mökki, joka on tuotu aikoinaan Englannista asti…. Hulluja 😉
Puisto on kesäisin varmasti aika upea, kaunis se oli nytkin, mutta ilman kukkaloistoa. Puiston pohjoispuolella oli jäljellä vielä ns. vanhaa aluetta, kirkkoja ja tämä ns. tyypillinen talo, talon ympäri kiertävine kuisteineen.

Wonthaggi on kaupunki, jossa olin vaihtarina 1993-1994, kävin siellä viimeksi 1996, ja yhdeksässä vuodessa pikkukaupunki ei hirveästi ollut muuttunut, lähinnä lisää asuinalueita oli tullut. Pääkatuja oli edelleen tasan kaksi ja muutama supermarketti sekä fish and chips kauppa. Tuossa secondary collegessa vietin vuoden… Pääasiassa oli kiva nähdä entistä isäntäperhettä ja ystäviä siellä, pitkästä aikaa ja huomata miten aika rientää ja ihmiset muuttuvat taikka eivät muutu… Lähinnä huomasin miten itse olen muuttunut tietyissä asioissa, fish and chips oli kuitenkin yhtä hyvää kuin ennenkin. Onneksi niitä saa myös Lontoosta, kun enään tuonne asti niitä tuskin tulee lähdettyä ostamaan. 🙂
Possu on Mick-sedän taidonnäyte puutöistä – korva irtoaa ja sisään voi laittaa tietysti pennosensa.
Biitsikuvat on Cape Patterson rannalta, joka on karulla tavalla kaunis ranta, asutus ja liikenne eivät näy eikä kuulu rannalle, joka aloittaa rannikon luonnonsuojelualueen, siksipä paikka on säilynyt hyvin alkuperäisenä.

Puolimatkan aikaerotasauskaupunkeja lukuun ottamatta, olin oikeasti kyläilyreissulla. Tässä Jessin perheen koti Narre Warrenissa, Melbournen esikaupunkialueella, jossa yövyin 4 yötä. Rakentaminen maksaa hävyttömän vähän. Tässäkin talossa neliöitä oli yli 200, makuuhuoneita 4, olohuoneita 2 ja siihen sitten muuta päällä. Talo maksoi saman verran kuin meidän 65 neliön paritalohuoneisto Vantaalla. Mutta kun 10.8 oli kylmin päivä 50 vuoteen ja kaasujakelu jumiutui suurkaupungin alueella, huomasi miksi on halpaa. Taloissa on pari tiilikerrosta ja lautoja pinossa, mutta eristeistä yms tupla tai triplaikkunoista ei ole kuultukaan. Vaan eipä siellä näitä yleensä tarvita, kun ihmiset muutenkin on kengät jalassa sisällä ja juovat teekupposia jatkuvasti 😉
Alimmassa kuvassa Jessica Young ja Kai saattamassa minua lentokentälle, kun lähdin Sydneyyn. Siellä sai tulla lähtöportille asti, kunhan läpivalaisun läpäisi…