Erilaisia tapoja lainata/vuokrata tavaroita on toki useita, mutta tässä on eräs mielenkiintoinen ja toivottavasti kasvava verkkopalvelu.

Kuinoma on lainauspalvelu jossa yksityishenkilöt voivat ilmoittaa omistamiaan tavaroita lainattavaksi muille palvelun käyttäjille. Lainattavista tuotteista voi ilmoittaa paitsi kuvan, käyttötarkoituksen, lainahinnan ja vahinkotapauksien korvaustiedot, niin lainaajat voivat myös pisteyttää ja kommentoida ja pisteyttää lainauksia. Lainattavat tuotteet on esitelty aiheryhmittäin ja ryhmittelyihin voi suodattaa vain haluamansa paikkakunnan tavarat, mutta valitettavasti palvelussa ei pysty valitsemaan useampaa paikkakuntaa joiden alueelta haluaa etsiä lainattavia tavaroita. Täytyypä vinkata palvelun kehittäjälle.

Täytyy vain toivoa että palvelu saa tuulta alleen ja saadaan lisää lainattavia tavaroita palveluun. Mitähän sitä itseltä joutaisi hyllynperukoilta muille vuokralle…

Lähtöpaikkana Takala (Takalantien loppu) Marskin majalle johtavan tien varressa on loistava. Useamman auton parkkipaikka, puucee sekä hyvä hiekkaranta+laituri josta lähteä matkaan. Meille osui loistava ja tyyni keli, joten melonta Punelian reitin aavoilla järvitaipaleilla ei tuottanut pientä haastetta suurempia ongelmia.

Punelian pato piti ylittää maita pitkin eikä padon viereen tehdyt rullat enään pyörineet, joten pienen punnertamisen ja ison evästauon jälkeen iso ja painavakin kanootti saatiin padon toiselle puolelle. Matka padolta Sakara nimisellä järvelle on leppoisaa jokea metsän siimeksessä, eikä joessa ollut lainkaan matkantekoa hidastavaa älytöntä mutkittelua tai muita esteitä.

Sakaralta etelään lähtevässä joessa tuli Tevännön pikatien alittavan siltarummun jälkeen pienoisena yllätyksenä vastaan Ollinkoski. Kävimme katsastamassa ja ihailemassa kosken ja totesimme sen olevan onneksi varsin lyhyt, joten laskimme kanootin tyhjänä koskea alas ja matka jatkui kohti Teväntöä.

Ollinkoskesta muutama sata metriä eteenpäin vastaan tuli reissun ainoa joen yli kaatunut puu. Sen ylittämisestä selvittiin pääosin kuivin nahoin, reitti oli paljon helpompi kuin eräillä Tuusulan- ja Vantaanjoella. Hyttyset tosin verottivat nahkaamme ylitysoperaation aikana.

Jos kanootin laskupaikka oli hyvä, ei samaa voi sanoa rantautumisesta Pilpalassa. Alun perin tarkoitus oli laskea Rautakoskentielle (Tie 2832) asti, mutta joki kulkikin kivikkoista koskea syvällä “kanjonissa” pihojen keskellä, joten tämä rantautumispaikka piti unohtaa. Jostakin oppaasta luin että Sinervänpolun päässä olisi jokin julkinen rakennus nimeltään Solstrand (ja sinne Rautakosken tiellä olikin viitta), mutta lopulta selvisi että paikalla on ollut leirikeskus, mutta nykyään tuo on yksityisaluetta. Joten sekään ei jatkossa rantautumispaikaksi sovi. Yksi mahdollinen rantautumispaikka voisi kenties olla Sinervän puolella Saarenmaantie.

Adoptioprosessin alkuaikaan liittyen muistan aina Helsingin Sanomista lukemani mielipidekirjoituksen loppulausahduksen: “Adoptioprosessissa vain lapsella on oikeus – oikeus vanhempiin“.

Ensi viikolla tulee uskomattomassa helteessä urheiltua noin 8h per päivä, joten on pakko hieman tutkia nestatasapainoa ja suunnitella juomista jotta natrium ja kivennäisaineet pysyvät edes jonkinlaisessa tasapainossa.

Muokkasin reseptistä hunajaisen urheilujuoman kovaan helteeseen (1.5l pullollinen)

• 5 reilua ruokalusikallista kotimaista (kuumentamatonta) hunajaa
• 0,5 dl sitruunamehutiivistettä
• 1tl mineraalisuolaa (“normaaliin” urheilujuomaan suolaa 1/4tl per litra vettä, jolloin natriumia on noin 27mg ja suolapitoisuus on 0,6g/l)
• 14 dl vettä

Mittaa hunaja astiaan ja kaada päälle lämmintä vettä sen verran että hunaja liukenee. Lisää sitruunamehu, suola sekä hunajavesi pulloon ja täytä 1.5l pullo kylmällä vedellä. Ravistele. Ravintosisältö (1dl valmista juomaa) on arviolta (alkuperäisestä reseptistä karkeasti laskettuna) energiaa 25 kcal, hiilihydraatteja 7g ja Natriumia 70 mg (suolapitoisuus on siis noin 0,18g/dl).

Tässä juomassa on suolaa siis noin 1,8g/l, mikä on hieman alle huippu-urheilijalle helteellä suositellun urheilujuoman suolapitoisuudesta (2g/l). Tätä hunajajuomaa ja vettä ajattelin ajattelin juoda hartoitusten yhteydessä 10-15minuutin välein yhteensä vajaan litran per tunti. Katsotaan kuin äijän käy.

Kovin syvällisesti en ole muka muilta kiireiltäni ehtinyt tuohon tutustumaan, mutta ainakin menu-valikoiden sekä teemojen ylläpito on nyt huomattavasti helpompaa (olettaen että käyttämäsi teema on wordpress 3.0 yhteensopiva). Samoin uuden version myötä WordPress sekä WordPress-mu:ta ovat integroituneet, joten normaalilla wordpressillä voi nyt helposti ylläpitää useita sivustoja samalla palvelimella.

Jos käytät vanhaa wp-config.php tiedostoa niin kannattaa samalla päivittää security key:t, sitä kun ei koskaan tee liian usein….

Hyllyn on tehnyt Risto Artemuksella 18mm liimalevystä (koivu). Käsittelin puuvalmiin hyllyn sitten neljään kertaan puolihimmeällä Kiva kalustelakalla joka oli sävytetty sävyyn 1599. Ensimmäinen lakkaus oli ohennettu noin 20% vedellä ja jokaisen lakkauksen jälkeen oli hionta hiekkapaperilla ja teräsvillalla.

Artemus (www.artemus.fi) on yritys joka tekee perinteitä kunnioittaen erilaisia yksilöllisiä ratkaisuja ja sisustuselementtejä (kalusteita, valaisimia jne).

Ruoka ravintolassa oli erinomaista, varsinkin alkupaloiksi, tai vaikka pääruuaksikin tarkoitetut Sapakset saivat veden kielelle jo listaa lukiessa.

Sapakset ovat siis pieniä annoksia joista itse valitaan halutunlainen makuyhdistelmä. Tarjoilija opasti että 2-3 sapasta on sopiva määrä alkupaloiksi, kenties neljäkin olisin voinut noita ottaa sillä pääruoka on fine dining tyyliin kohtuullisen kokoinen.

Kuvassa lumikinkkua ja paahdettua raparperia, olkien päällä kypsennettyä mäkimeirami-munajuustoa sekä sienikeittoa ja ruis- pellavatanko.

Pääruokana ollut siika ja taimen oli erinomaista, eikä jälkiruokana ollut kutunrahkalla maustettu uunijäätelö mustikkamarengilla ollut ollenkaan huono valinta.

Ruoka ravintolassa oli siis erinomaista, mutta ravintola paikkana kaipaisi vähän kohennusta. Salin penkit olivat kovat ja epämukavat istua, kahden hengen pöytä oli kovin ahtaassa paikassa ja yleisvaikutelma jäi vähän vaisuksi kun banaanikärpäsiäkin piti välillä hätistellä marengin kimpusta.

• 2 munankeltuaista
• 125g voita
• loraus sitruunamehua
• rouhittua musta/valkopippuria

1. Vatkaa keltuaiset vaahdoksi sauvasekoittimessa/yleiskoneessa.
2. Valuta voisula ohuena nauhana sekaan kokoajan sekoittaen.
3. Siirrä seos kattilaan ja miedolle lämmölle.
4. Sekoita joukkoon sittuunamehu ja mustapippuri.
5. Jos kastike on liian paksua, lisää sekaan vettä.
6. Pidä kastike lämpimämä välillä sekoitellen, mutta älä kuumenna.

Neil Hardwickin ohjaamassa monologissa oli varsin onnistuneesti sekoitettu taikuutta ja stand up-komediaa reilun tunnin mittaiseksi tarinaksi. Olin kuullut esiintyjän nimen jossain aikaisemmin, mutta eipä ollut aavistustakaan että Robert Jägerhorn on sijoittunut kolmanneksi taikureiden MM-kilpailuissa! Entisen “amatööritaikurin” oli kyllä välillä vaikea keskittyä mihinkään muuhun kun temppujen tekniseen toteutukseen, näin taitavasta tekniikasta ja esitysvarmuudesta ei ihan joka viikko pääse nauttimaan. Tämä esitys oli kyllä tämän vuoden paras kulttuuripläjäys. Ainakin toistaiseksi…