Mistä kanootti tai teltta lainaan? Entä mistä lisää jalustoja kuvauskeikalle, entä laadukas filmiskanneri?
Erilaisia tapoja lainata/vuokrata tavaroita on toki useita, mutta tässä on eräs mielenkiintoinen ja toivottavasti kasvava verkkopalvelu.
Kuinoma on lainauspalvelu jossa yksityishenkilöt voivat ilmoittaa omistamiaan tavaroita lainattavaksi muille palvelun käyttäjille. Lainattavista tuotteista voi ilmoittaa paitsi kuvan, käyttötarkoituksen, lainahinnan ja vahinkotapauksien korvaustiedot, niin lainaajat voivat myös pisteyttää ja kommentoida ja pisteyttää lainauksia. Lainattavat tuotteet on esitelty aiheryhmittäin ja ryhmittelyihin voi suodattaa vain haluamansa paikkakunnan tavarat, mutta valitettavasti palvelussa ei pysty valitsemaan useampaa paikkakuntaa joiden alueelta haluaa etsiä lainattavia tavaroita. Täytyypä vinkata palvelun kehittäjälle.
Täytyy vain toivoa että palvelu saa tuulta alleen ja saadaan lisää lainattavia tavaroita palveluun. Mitähän sitä itseltä joutaisi hyllynperukoilta muille vuokralle…
Nyt on hyllykkö vihdoin kotona ja lokeroihin tulevat koritkin saatiin juuri tilattua.
Hyllyn on tehnyt Risto Artemuksella 18mm liimalevystä (koivu). Käsittelin puuvalmiin hyllyn sitten neljään kertaan puolihimmeällä Kiva kalustelakalla joka oli sävytetty sävyyn 1599. Ensimmäinen lakkaus oli ohennettu noin 20% vedellä ja jokaisen lakkauksen jälkeen oli hionta hiekkapaperilla ja teräsvillalla.
Artemus (www.artemus.fi) on yritys joka tekee perinteitä kunnioittaen erilaisia yksilöllisiä ratkaisuja ja sisustuselementtejä (kalusteita, valaisimia jne).
Ruoka ravintolassa oli erinomaista, varsinkin alkupaloiksi, tai vaikka pääruuaksikin tarkoitetut Sapakset saivat veden kielelle jo listaa lukiessa.
Sapakset ovat siis pieniä annoksia joista itse valitaan halutunlainen makuyhdistelmä. Tarjoilija opasti että 2-3 sapasta on sopiva määrä alkupaloiksi, kenties neljäkin olisin voinut noita ottaa sillä pääruoka on fine dining tyyliin kohtuullisen kokoinen.
Kuvassa lumikinkkua ja paahdettua raparperia, olkien päällä kypsennettyä mäkimeirami-munajuustoa sekä sienikeittoa ja ruis- pellavatanko.
Pääruokana ollut siika ja taimen oli erinomaista, eikä jälkiruokana ollut kutunrahkalla maustettu uunijäätelö mustikkamarengilla ollut ollenkaan huono valinta.
Ruoka ravintolassa oli siis erinomaista, mutta ravintola paikkana kaipaisi vähän kohennusta. Salin penkit olivat kovat ja epämukavat istua, kahden hengen pöytä oli kovin ahtaassa paikassa ja yleisvaikutelma jäi vähän vaisuksi kun banaanikärpäsiäkin piti välillä hätistellä marengin kimpusta.
Neil Hardwickin ohjaamassa monologissa oli varsin onnistuneesti sekoitettu taikuutta ja stand up-komediaa reilun tunnin mittaiseksi tarinaksi. Olin kuullut esiintyjän nimen jossain aikaisemmin, mutta eipä ollut aavistustakaan että Robert Jägerhorn on sijoittunut kolmanneksi taikureiden MM-kilpailuissa! Entisen “amatööritaikurin” oli kyllä välillä vaikea keskittyä mihinkään muuhun kun temppujen tekniseen toteutukseen, näin taitavasta tekniikasta ja esitysvarmuudesta ei ihan joka viikko pääse nauttimaan. Tämä esitys oli kyllä tämän vuoden paras kulttuuripläjäys. Ainakin toistaiseksi…
Tämän vuoden Helsinki Cirko – festivaalit menevät muun kiiren takia vähän ohi, mutta yksi esitys sentään ehdiin käydä katsomassa. Minulle aikaisemmin tuntematon ryhmä nimeltään Agit Cirk esitti akrobatiaa ja jongleerausta sisältäneen esityksen nimeltään Kohti sua. Vaikka esityksen alun hienoinen hitaus ja liian kovalla soinut musiikki häiritsivät, oli esitys kaikin puolin toimiva. Varsinkin Sakari Männistön keiloilla jongleeraus kiehtoi, pääsinhän itsekin vappuna ensimmäistä kertaa “oikealla” keilalla kokeilemaan heittelyä. Myös Männistön sekä toisen esiintyjän, Marjo Ylikorvan naruilla suorittama temppuilu oli paitsi taitavaa, myös kovin viihdyttävää.
Tiedän että tänä twittereiden, wave:n ja jaikujen aikakautena sähköposti on joidenkin mielestä jo “niin nineties”. Mutta sitä paremmalla syyllä! Jos lähetät sähköpostia (varsinkin mainoksia), katso edes miten sen teet!
Tässä esimerkki hiljattain sähköpostiin tulleesta kutsusta HP:n tilaisuuteen. Tiedosto oli Ms Wordin karmivalla html-tyylillä tehty dokumentti, kokoakin oli rapiat 137kt. Ja kuinka ollakaan, MS Outlookissa, (joka on varmasti käytetyin sähköpostiohjelma yritysmaailmassa) vain puolet tekstistä näkyi. Loput tekstistä oli mustaa fonttia mustalla taustalla, ja se piti “maalata” esiin.
Sama viesti kännykällä katsottuna on parikymmentä ruudullista sekalaista tyhjää ja koodausta.
Pari ihan ilmaista vinkkiä html-muotoisten sähköpostien lähettäjille:
Mieti kahdesti onko tarpeen lähettää html-muotoiltu viesti, vai riittäisikö pelkkä tekstimuotoinen viesti? Html-muotoilu voi toki näyttää sinun ruudullasi kauniilta, mutta vastaanottajalle se voi aiheuttaa ikäviä ongelmia.
Jos kuitenkin päädyt lähettämään viestin html-muotoiltuna, tarkista että ainakin olennaiset osat viestistäsi pystyy lukemaan ilman html-muotoilua tukevaa ohjelmaa.
Käytä standardien mukaista, yksinkertaista ja validoitua html-koodausta ilman krumeluureja ja www-sivustoilta linkattuja kuvia ja muita objekteja.
Mainospostia lähettäessä tarkista ainakin parilla yleisesti käytettävällä ohjelmalla miltä viestisi vastaanottajalla näyttää. Muista tarkistaa lopputulos myös ohjelmalla joka ei html-muotoiltuja sähköposteja tue (esimerkiksi jotkin älypuhelimissa yrityskäytössä käytetyt sähköpostiohjelmistot)
Mieti vielä kerran kannattaako sähköposti lähettää html-muotoisena.
Ja totta se on, ei ole aivan suotta ravintola kehuja ja mainetta niittänyt, parhaaksi pohjoismaisen keittiön ravintolaksikin kun on ravintola valittu. Ruoka oli täydellistä kuten Chez Dominiquessakin, mutta minua Olo miellytti ehkä jopa enemmän nimenomaan raaka-aineiden ja annoksien paikallisuudella.
Nautimme neljän ruokalajin yllätysmenun, joka sisälsi alkupaloina ensin miedosti savustettua lohta ja äyriäislientä, sitten kampasimpukkaa ja kukkakaalia. Tämän jälkeen makuhermot tasattiin mustikka-vadelma-mustaviinimarja shotilla, johon kaadettiin sekaan kylmää rooibos teetä. Pääruokana saimme taivaallista sisäfilettä porkkanan, parsakaalin ja herkkusienitahnan kera. Jälkiruokana oli omenapaistosta, sorbettia ja karamellikastiketta. Tuohon kun lisätään erilaiset keittiön tervehdykset, niin koko ilta (2.5h( tuon syömiseen vierähti aikaa. Harmittamaan jäi että päivällä tuli syötyä lounaalla niinkin tuhtia kuin salaattia.
Illan kruunasi vielä laaja teevalikoima, Olossa on teenystäville 14 erilaista teelaatua valittavana. Vaikka tuo jää toki murto-osaan kotona olevista teelaaduista, oli tuo valinnanvapaus erittäin positiivinen kokemus.
Ainoa miinus paikassa oli palvelun pienoinen sekoilu, olisiko arki-iltana ollut harjoittelijoita tai uusia henkilöitä lähes täydessä salissa. Ennakkotilaukseni oli hyvin otettu vastaan, mutta salissa meitä palveli periaatteessa kaksi eri henkilöä. Toinen heistä kaatoi meille automaattisesti vettä ja nosti pullon sivupöydälle, toinen heistä taas jätti vesipullon pöytään ja sanoi että siitä voitte itse kaataa lisää. Meille kävi myös kolmas nuori nainen kaatamassa väärää juomaa lasiin (jonka hän tosin korjasi melkein saman tien). Ei mitään suuria asioita, mutta pistävät silmään ja ehkä tämä palvelun sujuvuus on se pieni loppusilaus joka erottaa Michelin-tähdet ja tämän ravintolan?
Olen viime päivinä tutkaillut erilaisia ohjelmistoja GPS+syketietojen näyttämiseksi kartalla. Uusimmat kokeiluni ovat olleet SportsTracks sekä QuickRoute, jotka valitettavasti molemmat vaativat Windowsin toimiakseen. Periaatteessa Sports Track toimii mono-frameworkin avulla myös Linuxissa ja Mac OS X:ssä, mutta käytännössä sitä ei ainakaan Mac OS X:ssä voi bugisuuden takia käyttää.
QuickRoute näyttää hyvältä ohjelmistolta kesän suunnistuskautta ajatellen, sillä siihen on todella helppo pudottaa oma karttapohja taustalle (tätä ominaisuutta en ainakaan vielä ole Garminin omista sovelluksista löytänyt). QuickRoute näyttää kuljetun reitin omalla karttapohjalla ja värittää reittiviivan esimerkiksi syketiedon mukaan.
Tälläiseltä näytti illan hiihtolenkki QuickRoutessa. Vuoden takaisessa postauksessa on sama reitti FRWD:llä sekä ohjeet karttojen hankkimiseksi. Ainakin hiihtoaika on vuoden takaisesta parantunut
Jos ravintolan ikkunasta aukeaa näkymä upeasti iltavalaistulle Vanhalle suurtorille ja Tuomiokirkolle, voisi kuvitella että ilta menee maisemia ihaillessa, mutta ei. Turussa Casagrandentalossa sijaitsevan ravintola Mamin keittiö loihti eteen niin herkullisia annoksia, ettei makunautinnon keskeltä Turun iltaa juurikaan ehditty ihailemaan.
Alkukeittona syöty maa-artisokkakeitto oli juuri niin hyvää kuin maa-artisokasta tehty keitto yleensäkin on, mutta kyytipojaksi tuotu foccacia ja ruisleipä kruunasivat leivän ja voin suolaisuudellaan tämän pehmeän keiton.
Pääruoaksi valitsin tattirisoton, M paahdetun kuhan ja kasvikset rapuliemessä. Jos risoton päällä tomaattikuutiot olisivat olleet jotenkin erilailla valmistettu, tai korvattu vaikka pienillä tateilla, olisi annos voinut olla parasta risottoa mitä olen koskaan syönyt. Nyt kuorineen pilkotut ja kylmät tomaatit latistivat annosta ja jättivät osan parmesaaniraasteesta risoton päällä sulamatta. Kuha oli kaikessa yksinkertaisuudessaan täydellistä, ja käsittääkseni kala on muutenkin tämän ravintolan bravuuri. Jälkiruokana suklaafondantin vierellä ollut Bailey’s jäätelö oli minulle uusi ja maukas tuttavuus. Vaniljapanna cotan kanssa ollut tutti-fruttisorbetti oli raikas ja hedelmäinen, joskin jälkiruoka-annokset olivat varsin kookkaat.
Yksikertaisuudessaan loistavaa ruokaa. Palvelun ja miljöön ollessa sopivan rento “kortteliravintola”, ei ihme että tämä on Viisi tähteä listalla Suomen kahdeksanneksi parhaaksi ravintolaksi nostettu. Omalla listallani Mamin sijoitus on kyllä paljon tuota parempi.
Ähäkutti! Kun aikatauluja oikein säätää, ehti sitä 
Recent Comments