Yksi kesän 2010 parhaista, jos ei jopa paras reissu oli melontaretki Punelialla Lopella. Lopen kunnan mainostama Punelian melontareitti on mukavan leppoisa melontareitti jota voi kyllä suositella. Jos ei nyt ihan pelkille aloittelijoille, niin ainakin aloittaville melojille.

Lähtöpaikkana Takala (Takalantien loppu) Marskin majalle johtavan tien varressa on loistava. Useamman auton parkkipaikka, puucee sekä hyvä hiekkaranta+laituri josta lähteä matkaan. Meille osui loistava ja tyyni keli, joten melonta Punelian reitin aavoilla järvitaipaleilla ei tuottanut pientä haastetta suurempia ongelmia.

Punelian pato piti ylittää maita pitkin eikä padon viereen tehdyt rullat enään pyörineet, joten pienen punnertamisen ja ison evästauon jälkeen iso ja painavakin kanootti saatiin padon toiselle puolelle. Matka padolta Sakara nimisellä järvelle on leppoisaa jokea metsän siimeksessä, eikä joessa ollut lainkaan matkantekoa hidastavaa älytöntä mutkittelua tai muita esteitä.

Sakaralta etelään lähtevässä joessa tuli Tevännön pikatien alittavan siltarummun jälkeen pienoisena yllätyksenä vastaan Ollinkoski. Kävimme katsastamassa ja ihailemassa kosken ja totesimme sen olevan onneksi varsin lyhyt, joten laskimme kanootin tyhjänä koskea alas ja matka jatkui kohti Teväntöä.

Ollinkoskesta muutama sata metriä eteenpäin vastaan tuli reissun ainoa joen yli kaatunut puu. Sen ylittämisestä selvittiin pääosin kuivin nahoin, reitti oli paljon helpompi kuin eräillä Tuusulan- ja Vantaanjoella. Hyttyset tosin verottivat nahkaamme ylitysoperaation aikana.

Jos kanootin laskupaikka oli hyvä, ei samaa voi sanoa rantautumisesta Pilpalassa. Alun perin tarkoitus oli laskea Rautakoskentielle (Tie 2832) asti, mutta joki kulkikin kivikkoista koskea syvällä “kanjonissa” pihojen keskellä, joten tämä rantautumispaikka piti unohtaa. Jostakin oppaasta luin että Sinervänpolun päässä olisi jokin julkinen rakennus nimeltään Solstrand (ja sinne Rautakosken tiellä olikin viitta), mutta lopulta selvisi että paikalla on ollut leirikeskus, mutta nykyään tuo on yksityisaluetta. Joten sekään ei jatkossa rantautumispaikaksi sovi. Yksi mahdollinen rantautumispaikka voisi kenties olla Sinervän puolella Saarenmaantie.

Varastin röyhkeästi otsikon Finnairin blogin uusimmasta viestistä, sillä ajattelin nyt blogia kehua. Hieno blogi! Seuraan useita eri yritysten blogeja, ja erästä olen jopa ollut perustamassa, mutta minuun tuo Finnairin blogi kolahtaa ja kovaa. Tuolla on useita kirjoittajia, aiheita löytyy laidasta laitaan ja niitä ilmestyy tarpeeksi usein. Osa artikkeleista on hyvinkin seikkaperäisesti kirjoitettuja ja teknisiä, osa hyvinkin keveitä juttuja hauskoista tai vaativista asiakaspalvelutilanteista. Jatkakaa samaan malliin!

Niin, aiheeseen. Maailma ei ole litteä, tämänkin kuvan uskallan heidän blogistaan tähän varastaa.

Finnairin blogissa oleva kuva kertoo lyhyimmän reitin Aasiasta Eurooppaan. Yllätyitkö?

Keskiviikkona 17.6.2009 AC/DC aloitti kesälomani tykittämällä stadikalla tutun ja turvallisen rock-keikan, mutta varsinainen kesäloman kohokohta oli loman päättänyt U2:n 360° konsertti Pariisissa 11.7.2009. Liput U2:n keikalle sain seurueellemme ostettua U2.com:n jäsenille tarkoitetusta ennakkomyynnistä. Kyseisen keikan liput tulivat myyntiin juuri ollessamme talvilomalla Pyhätunturilla.

Itse konsertista huomasi että isolla rahalla spektaakkelia oli suunniteltu ja toteutettu. Pyöreä 360′ lavarakennelma oli ISO ja sen näki hyvin joka suunnasta.

Itse setissä oli minusta yllättävän monta kappaletta uusimmalta No Line On The Horizon levyltä, mutta muuten kappalevalikoima oli varsin turvallinen. Minun veikkaus avausbiisistä meni pahasti pieleen, mutta onneksi Magnificent oli mahtunut mukaan. U2:lle tyypillistä maailmanparannusta oli tunnetusti mukana, mutta överiksi se ei ainakaan minusta mennyt. Ja “soitettiin” keikalta videopuhelu myös ISS:lle.

Tunnelma täpötäydellä 80 000 istumapaikkaa omaavalla Stade de France stadionilla oli mahtava, välillä tuntui että Bonokin oli otettu kun hän jäi kuuntelemaan kuinka hyvin yleisö hoilasi kappaleita uusimmalta levyltä.

Ranskalainen järjestelykyky osoitti taas kaksijakoisuutensa. Junalippujen ostaminen ranskalaisista automaateista on tuskaa, sillä tietenkään laite ei juuri nyt toiminut kortilla tai hyväksynut seteleitä, ainoastaan kolikot kelpasivat. Onneksi jonossa takana olleella herralla oli ymmärrystä ja vaihtaa kolikoita ja matka stadionille pääsi alkamaan. Tästä viisastuneena ostimme junamatkan päätteeksi asematädiltä valmiiksi piletit paluumatkalle.

20 minuuttia ennen keikan alkamista oli krääsäkojun edessä jonottaessa kyynärpäille käyttöä, olo oli kuin sentterillä Cocksin puolustuslinjan keskellä.

Keikan loppumisen jälkeen pelkäsin että ruuhka olisi valtava, mutta selvästi lähiseudun infrastruktuuri oli rakennettu massatapahtumia varten. Matka juna-asemalle sujui alkaneesta sateesta huolimatta ongelmitta ja vain muutaman minuutin odottamisen jälkeen tuli ensimmäinen juna jolla päästiin takaisin keskustaan. Kyllä oikeissa kaupungeissa julkinen liikenne vaan toimii.

Lisää kuvia keikalta täällä.

Kun toiset katsoivat tuntematon sotilasta televisiosta, me kunnioitimme itsenäisyyttä käymällä tuntemattoman sotilaan haudalla Varsovassa.

Pikavisiitti piti sisällään lennot LOT:lla Varsovaan ja pari yötä asiallisessa Radisson SAS Centrum hotellissa.

Tosin en minä osannut huoneen expresso-keitintä edes käyttää

Varsinaista ohjelmaa ei tänä vuonna oltu etukäteen järjestetty, mutta pari päivää meni kummasti kaupungin keskustaa katsellessa ja joulumarkkinoiden kojuja ihmetellessä. Tulimme kyllä vähän liian aikasin, sillä joulumarkkinoita vasta pystytettiin ja jouluvaloja asenneltiin paikoilleen. Toisaalta, kun ei pysty raahaamaan jalustaa käsimatkatavaroissa, ei jouluvalojen ikuistaminen kovin tunnelmallisesti edes onnistuisi.

Puolalaisesta ruokakulttuurista opittiin lähinnä żurek (makkarakeitto jossa usein kananmunaa ja tarjotaan leivän sisältä) sekä pierogi, joka on vähän kuin tortellini pasta.

Kyllä noilla eväillä jaksoi Krakowskie Przedmiescie:tä pitkin kävellä.

Galleriasta saatta löytyä pari muutakin kuvaa.

Reilusti yli vuosi siinä meni, mutta vihdoinkin sain aikaiseksi valita muutaman kuvan vuoden 2007 Jerseyn matkalta.

Jersey, tuo pieni, piskuinen ja piikkinen saari Englannin kanaalissa on hyvinkin käymisen arvoinen paikka. Vaikka Jersey on paikkana varsin pieni, tuntuu siellä olevan järjestettyä aktiiviteettia vaikka kuinka ja paljon, mutta onneksi omatoimisestikin saarta pystyy kiertelemään. Koska Jersey on saari ja siellä on yksi maailman suurimmista vuorovesien vaihteluista, ovat useimmat aktiviteetit vesiurheilua jonka suorittamista vuorovesi säätelee. Seuraavalla kerralla pitääkin osallistua illalla suoritettavalle retkelle läheiseen linnakesaareen, paikkaan johon pääsee ilman venettä vain laskuveden aikaan kahlaamalla pimeässä liukkalla kallioilla. NAM!

St Helier on saaren pääkaupunki ja sieltä lähtee tähtimäisesti bussilinjoja saaren eri osiin. Näitä bussilinjoja hyödyntäen on kätevä kävellä uskomattoman kaunista pohjoisrannikkoa kylästä toiseen. Varsinkin kävely Devil’s Hole:lta (St.Mary) Plemonth Bay:n on tutustumisen arvoinen elämys.

Piru parka pusikossa	pohjoisrannikkoa

Jerseyllä käydessä on muistettava ehdottamasti pyhittää yksi kokonainen päivä ökyeväiden kanssa durrelille.

Durrell Wildlife Conservation Trust on eläintarha/puistoalue jossa eläintarha elää täysin eläintensuojelun ehdoilla. Tuolla suojellaan ja tutkitaan harvinaisempia eläimiä kuten ai-ai nimisiä sormieläimiä, lemureita eli kissamakeja mutta mukana on myös paljon paikallista vapaasti elävää flooraa ja faunaa. Kyllä, lemurit ovat juuri niitä Madagascar elokuvista tuttuja diskohippejä. Mutta mikä parasta, siellä on myös iso aitaus täynnä magnusteja!

Jerseyn kuuluisa lehmä poseeraa turistille.

Kiteytettyänä, Jersey on mahtava paikka. Luonto on upeaa, tekemistä riittää, englannilla pärjää ja ruokakulttuuri ei onneksi ole pelkkää kidney pie:ta. Jotenkin tuo brittiläis-ranskalainen yhdistelmä vaan toimii.

Lisää kuvia Jersey-galleriassa.

Se tuli ja se meni. Jossain vaiheessa loman lopulla tajusimme, että 11 vuoden suhteemme aikana, tämä oli ensimmäinen yhteinen 4 viikon yhtäjaksoinen loma. Ja vieläkin ollaan naimisissa….

It came and it went. At some point we realized that in our 11 years of this relationship it was the first time we had the whole 4 week holiday together. And here we are – still married.

Aloitimme 2 päivän tenniskurssilla / We started with a 2 day tennis course

Sitten puuhastelimme kotona ja varustauduimme ensi talveen / We then worked around the house in variety of chores and prepared for the winter

Sloveniaan matkustimme hyvässä seurassa Timon veljen kanssa – lämpimästi suositeltava matkakohde / We travelled to Slovenia with Timo’s brother – the country is warmly recommended as a destination by us

Kun olimme rentoutuneet hieman lisää kotona ja tavanneet ystäviä, lähdimme parisuhde-testille Lontoon maanalaiseen ja kierrokselle etelä-Englannissa. Matkan loppuvaiheessa saimme olla osana häitä, joissa kiltit liehuivat ja Minnalla oli hattu.
After we had relaxed a bit more at home and met friends, we set off for a relationship-test on the London underground and a tour of the southern England. During the last leg of our trip we had the pleasure of being part of a wedding where the hems of kilts were flying around and Minna wore a hat.

Paluu lomalta arkeen onkin sitten ollut hetkittäin yhtä tukkoista, kuin Leedsin linnan labyrintissä juoksentelu. Mistä löytyisi oikea reitti umpisolmusta ulos?

Returning to the everyday routine after all this has been quite difficult at times, like finding the way out of the Leeds castle maze.

Jäämme odottamaan ensi kesää ja sen tuomia seikkailuja.
And so we remain waiting for next summer and all the new adventures.

Viikonloppuna tuli leikittyä pitkästä aikaa Helsingin seudulla turistia, kun oli kyläilemässä vieraita Austraaliasta. Täytyy myöntää että tälläinen tekee välillä hyvää, sillä en muista aikaisemmin näin syvällisesti käyneeni Sibelius-monumentilla, Temppeliaukion kallioon louhitussa kirkossa tai Uspenskin Katedraalissa.

Sibelius-monumentilla oli lauantaina klo 11 aikaan kolme bussilastilista turisteja, mutta meidän onneksi he varsin nopeasti jatkoivat matkaansa, joten saimme kaikki noin 600 ruostumattomasta teräksestä tehtyä putkea haltuumme.

Samalla oli viimeinkin aikaa ulkoiluttaa hasselia… (tai pakkohan se oli edes vähän kilpavarustautua, sillä vieraalla oli laukussaan digitaalinen Leica). Tosin Hasselbladissa olevaa prismaa en ole vieläkään ehtinyt kunnostamaan.


Kiseleffin Talossa Senaatintorin laidalla on joulun markkinaryysis jo hyvässä vauhdissa, ja taisi tunti ja euro poikineen sinne kadota. Mutta kiitos talolle glögistä ja pipareista, olivat hyviä!

Ai niin. Se viikonlopun paras hetki oli kun Italiasta kotoisin oleva henkilö totesi risoton olevan hyvää, ja otti sitä reilun annoksen lisää! Toivottavasti ei ollut vain hirmuinen nälkä tai vieraskoreutta… ;-/

Vaikka Thanetin alueella on useitakin kiinnostavia kohteita, on Margaten nähtävyydet varsin nopeasti koluttu. Yksi ehkä mielenkiintoisimmista on kuitenkin Shell Grotto. Shell Grotto on maanalaisessa luolastossa oleva temppeli, jonka seinät on koristeltu miljoonilla pienillä simpukoilla.

Seinät ovat aikoinaan olleet värikkäät, mutta aikoinaan luolastossa olevista kaasulampuista tullut lika ja noki on aikojen saatossa muuttanut värikkäiden simpukoiden värit harmaiksi.

Kesällä virallisessa viikkovisassamme kysyimme mitä ihmeellistä on Quart in a pint pot nimessä.
QUART IN A PINT POT – viikkovisa

Oikea vastaus liittyy tietysti tilavuuksiin. Eli Quart on tilavuusyksikkö, jonka tilavuus on noin 1.1 litraa. Pint on niin ikään tilavuuden yksikkö, varsinkin oluen ystäville vieläpä hyvinkin tuttu sellainen. US pint on karvan alle 5dl, kun taas briteissä pint on melkein 6dl.

Niinpä Quart in a Pint on mahdottomuus, puolet valuu tuopin yli pöydälle…

Katselin lentoja Torontoon ja samalla tuli vertailtua eri istumapaikkoja koneissa. SeatGuru on saitti mistä voi katsella millaiset paikat ja palvelut missäkin luokassa on. Sillä toisin kuin HV, köyhällä ei ole varaa firstiin….