Seinät ovat aikoinaan olleet värikkäät, mutta aikoinaan luolastossa olevista kaasulampuista tullut lika ja noki on aikojen saatossa muuttanut värikkäiden simpukoiden värit harmaiksi.

Oikea vastaus liittyy tietysti tilavuuksiin. Eli Quart on tilavuusyksikkö, jonka tilavuus on noin 1.1 litraa. Pint on niin ikään tilavuuden yksikkö, varsinkin oluen ystäville vieläpä hyvinkin tuttu sellainen. US pint on karvan alle 5dl, kun taas briteissä pint on melkein 6dl.

Niinpä Quart in a Pint on mahdottomuus, puolet valuu tuopin yli pöydälle…

Kuten arvata saattaa, tämä on valtaosin välineurheilua digi-järkkärin ja toinen toistaan kalliimpien putkien kanssa. Photowalking on suosittua varsinkin piilaaksossa nörttien keskuudessa, jossa SUV:lla karautetaan kaluston kanssa talsustelemaan ja kuvailemaan kiinnostavia kohteita. Ja kyllähän he kuvata osaavat, ainakin Thomas Hawk joka on eräs tunnettu photowalkkeri ja zoomr kuvapalvelun vaikuttaja.

Joten kävinpä eilen itsekin “photowalkilla”. Tosin otettujen kuvien ja taitetun matkan määrä eivät kohtaa, sillä eilen tärkeintä oli päästä kotiin, ei jäädä matkalle kuvailemaan. Matkaa siinä sitten tulikin, Google Eartin mukaan 28km. Niin ne kuvat. Eipä tullut kummoisiakaan kuvia, sillä kuntourheilua ja kuvaamista on vaikea tehdä samanaikaisesti.

Reculverin kirkon linnan rauniot

Katso lisää kuvia

Ai niin… photowalkkiin kuuluu kuvaamisen ja blokittamisen lisäksi paikkatieto… Joten katso karttaa jos kiinnostaa tietää mistä kuvat ovat kotoisin.

Britanniassa lain koura ylettyy kaikkialle!

Kuva on otettu Tour de Francen ensimmäisen etapin lopusta, Canterburystä. Olin varaamassa hyvää kuvauspaikkaa parisen tuntia ennen kilpailijoiden arvioitua saapumista, mutta tavaroista päätellen parhaat paikat oli varattu heti aamusta alkaen.

Ennen varsinaista kilpailua oli vuorossa erinäisiä sponsoreiden kulkueita heittelemässä roinaa ihmisten sekaan sekä järjestäjien autoletkoja. Kulkuneuvoja ennen pyöräilijöitä oli reilusti toistasataa. Mutta kenties hyvä niin, sillä pyöräilijät suhahtivat ohi yhdessä hujauksessa ja homma oli ohitse. Vähän kyllä harmitti pikainen ohitus, sillä yhtään kunnon kuvaa en ehtinyt kisailijoista saada.

Onneksi läheisessä puistossa oli pari MTB-taituria näyttämässä trial-taitojaan hyppien putkien päällä. Pitäisiköhän sitä hankkia taas fillari…

Lisää kuvia voi katsella galleriasta.

Tutkimuksen “voittaja”, Extra Special Yorkshire Ham and Hawes Wensleydale, piti sisällään 4g suolaa, ja nimestäkin voi päätellä että rasvaakin tuosta löytynee puolet päivittäisestä tarpeesta.

Ja kun Britanniassa ollaan, on kansallinen voileipäyhdistys, British Sandwich Association nostanut kauhean metakan aiheesta. No, eipä tarvitse keskustella kuka maksaa tulvien aiheuttamat tuhot.

Mutta asiaan. Täällä kuten Amerikassakin on melkeinpä kaikissa tuotteissa kansantajuiset merkinnät ravintoarvoista ja päivittäisestä tarpeesta. Näiden lisäksi lisäksi on läjä “Healthy Choice” merkintöjä.

Omenan ravintoarvot	Big Mac pakkauksessa olevat merkinnät.

Netistä ravintoarvoja voi tarkastella vaikkapa elintarvikkeiden koostumustietopankki Finelistä

Sinäänsä tuo määrä ei ole kokonaisuutena ole suuri, mutta keskustelua se on täällä herättänyt. Lähinnä on ihmetelty miksi tuollaista varsin kallista huijausta pitää tehdä, sillä yli puolet ajokokelaista reputtavat ensimmäisen testin. Onko vika järjestelmässä vai kokelaissa? Lyhyen visiitin ja pintapuolisen tutkailun perusteella veikkaisin kyllä molempia…

Ainakin täällä syrjäseuduilla teinien elämä näyttää olevan varsin vaikeaa. Eilen olimme viettämässä kämppäkaverin “läksiäisiä” Quart in Pint Pot:n puutarhassa, ja sisällä pubissa oli pari noin 6kk-1v vanhaa vauvaa rattaissa, ja heitä hoiti pari noin 7-10v tyttöä. Toisen lapsen äiti, juuri ja juuri täysi-ikäinen oli paikalla myös. Pahaa teki katsoa kun vielä klo 22 aikaan lähtiessäni he olivat vielä paikalla. Savuttomuus ravintoloissa alkaa täällä muuten 1.7.2007.

Thanetin (Margaten, Ramsgaten ja Broadstairsin muodostama alue) paras pub löytyy parin sadan metrin päätä kämpästäni, ja on nimeltään Quart in a pint pot. Paikan omistavat 60+ pariskunta, jotka asuvat pubin yläpuolella ja pyörittävät paikkaa ja sen kanta-asiakkaita kuin omaa perhettään.

Viikon visailu liittyykin pubin nimeen, sillä siinä on jotain hassua. Kysymys kuuluukin että mitä?

Ps. Englannin kieliopista ei tässä ole kysymys.

Tänään ihmeteltiin miksi kadulla lappaa väkeä normaalia enemmän, ja selvisihän se syykin. Sinäänsä lähes samaan aikaan alkoi voimakas kaasun haju, auto oli vissiin pudotessaan rikkonut jonkun kaasuputken. Onneksi se saatiin pian suljettua, eikä kolarissa sattunut kenellekkään pahemmin.

Yksisuuntaisen kadun alkupuolella oli joku onnistunut ajamaan pienen tila-autonsa seinän ja täällä britanniassa niin usein seinän ja kadun välissä olevaan kapean portaikkon/ikkuna-aukkoon.

Ihmeen ketterästi palokunta sen kuopasta ylös nosti, vaikka heidän hinausauton puomi näyttikin vähän heppoiselta.

Vähän aiheeseen liittyen. Iltaisin näitä Margaten katuja sahailevat tuunatut kaksnollaseiskat, micrat yms pienemmät autot. Vanteet kiiltää, levikkeitä ja siivekkeitä on kun formulassa konsanaan ja teknopoppi pauhaa. Sinäänsä normaalia, mutta 80% noiden autojen kuskeista on parikymppisiä naisia! Täytyy myöntää että britit jaksavat kyllä aina yllättää.

Tavaraa on mitä ikinä keksitkään kysyä, vähän kun kummelin sekatavarakaupassa. Tilasin sunnuntaina kaksi web-kameraa tietokoneeseen, ja kun kävin ne tänään noutamassa, meni liikkeessä aikaa pari minuuttia. Olisi hauska tietää kuinka paljon heillä on varastossa tavaroita, miten ne toimitetaan liikkeisiin yms.

Canterbury on ihastuttava kaupunki, jokaiselle riittää nähtävää ja tehtävää. Koska junamatka Margatesta on vain puolisen tuntia, täytyy kyllä poiketa tuolla uudemmankin kerran.

Yleisen atmosfäärin haistelun ja mielenkiintoisissa kaupoissa luuhaamisen lisäksi tunnetuimmista Canterburyn nähtävyyksistä tuli nähtyä tarkemmin Canteburyn katadraali sekä St Augustine’s Abbey, jossa kassaneiti koitti väenväkisin saada minua liittymään English Heritage yhdistykseen. (Yhdistyksen jäsenet pääsevät ilmaiseksi satoihin museoihin pitkin saarivaltiota).

Noista mielenkiintoisista kaupoista kannattaa mainita Winnie the Pooh Shop. Nalle Puh kaupassa oli jos jonkinlaista tavaraa, valtaosa oli “alkuperäistä”, mutta Disneyn versiotakin kaupasta löytyi. Onneksi heillä on myös verkkokauppa, joten ei tarvinnut vielä ostaa kauppaa tyhjäksi.

Varsinainen kokohohta oli toistaiseksi maailman parhaimman ja runsaimman iltapäiväteen nauttiminen Tiny Tim’s Tearoom:ssa. Jos oikein laskin, kolmessa tasossa olevilla lautasilla oli 15 kappaletta eineksiä ja tämä voitti mennen tullen niin Fortnum&Masonin kun Harrodsin teehetket.

Kuvia Canterburystä voi katsoa täältä