Olo

Ristiretkellä Suomen kymmenen parhaan ravintolan koeponnistamiseksi, oli hääpäivän kunniaksi vuorossa katsastaa Kasarminkadulla sijaitseva Ravintola Olo.

Ja totta se on, ei ole aivan suotta ravintola kehuja ja mainetta niittänyt, parhaaksi pohjoismaisen keittiön ravintolaksikin kun on ravintola valittu. Ruoka oli täydellistä kuten Chez Dominiquessakin, mutta minua Olo miellytti ehkä jopa enemmän nimenomaan raaka-aineiden ja annoksien paikallisuudella.

Nautimme neljän ruokalajin yllätysmenun, joka sisälsi alkupaloina ensin miedosti savustettua lohta ja äyriäislientä, sitten kampasimpukkaa ja kukkakaalia. Tämän jälkeen makuhermot tasattiin mustikka-vadelma-mustaviinimarja shotilla, johon kaadettiin sekaan kylmää rooibos teetä. Pääruokana saimme taivaallista sisäfilettä porkkanan, parsakaalin ja herkkusienitahnan kera. Jälkiruokana oli omenapaistosta, sorbettia ja karamellikastiketta. Tuohon kun lisätään erilaiset keittiön tervehdykset, niin koko ilta (2.5h( tuon syömiseen vierähti aikaa. Harmittamaan jäi että päivällä tuli syötyä lounaalla niinkin tuhtia kuin salaattia.

Illan kruunasi vielä laaja teevalikoima, Olossa on teenystäville 14 erilaista teelaatua valittavana. Vaikka tuo jää toki murto-osaan kotona olevista teelaaduista, oli tuo valinnanvapaus erittäin positiivinen kokemus.

Ainoa miinus paikassa oli palvelun pienoinen sekoilu, olisiko arki-iltana ollut harjoittelijoita tai uusia henkilöitä lähes täydessä salissa. Ennakkotilaukseni oli hyvin otettu vastaan, mutta salissa meitä palveli periaatteessa kaksi eri henkilöä. Toinen heistä kaatoi meille automaattisesti vettä ja nosti pullon sivupöydälle, toinen heistä taas jätti vesipullon pöytään ja sanoi että siitä voitte itse kaataa lisää. Meille kävi myös kolmas nuori nainen kaatamassa väärää juomaa lasiin (jonka hän tosin korjasi melkein saman tien). Ei mitään suuria asioita, mutta pistävät silmään ja ehkä tämä palvelun sujuvuus on se pieni loppusilaus joka erottaa Michelin-tähdet ja tämän ravintolan?