Olin pitämässä luentoa PCI:stä Sisäisten tarkastajien kevätseminaarissa, ja ensimmäisen päivän viimeisenä puhujana oli Esko Kilpi.
Hän puhui erittäin innostavasti työelämän muutoksesta, ja siitä kuinka hänen mielestään olemme palaamassa teollistumisen mukanaan tuomasta työn vakioinnista (“liukuhihnatyö”) takaisin kohti tilannekohtaisuutta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että yhä harvemmin on olemassa valmista ohjetta työn suorittamiselle, vaan tarvitaan aika- ja paikkasidonnaista tietämystä. Ja jos työhön tarvitaan ohje, se syntyy työsuorituksen aikana ja tekijöiden ylläpitämänä. Myöskään työtehtäviä joita yksittäinen henkilö suorittaisi yksin ei ole, vaan työn suorittamiseen tarvitaan tieto ja taitoja
toisilta ihmisiltä. Tämä organisaation sisäinen yhdessä ajattelun ja kysymisen taito on hänen mielestään yksi tulevaisuuden menestystekiä.
Toinen vallitseva teema oli työssäoppimen ja tiedon kerääminen. Esko Kilven mielestä työhön liittyvät kysymykset sekä asiakasvuorovaikutus on tärkein työssäoppimisen muoto, työsuorituksen ulkopuolella tapahtuva oppimen on jäämässä pois. Varsin jänniä ajatuksia, joihin voi kyllä samaistua.
Mutta koskakohan työnantajat huomaavat tämän ja antavat aikaa työssäoppimiseen sekä kollektiivisen tiedon tuottamiseen ja jakamiseen? Enpä pidätä hengitystä.
Varsinainen kohina sisäisten tarkastajien ja tilkkareiden joukossa tuli, kun Esko puhui sähköpostin hiipumisesta, sekä erilaisten wikien, blogien sekä chättien ja keskusteluryhmien noususta sekä metadatan tärkeydestä. Hienoa! Vihdoinkin nämä meidän nörttien jo aikoja sitten löytämät työkalut saavat ansaittua huomiota. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin sähköpostilla käytävät ryhmäkeskustelut, tai www-sovellukset/sivustot jotka eivät tue RSS-feediä. Ja ah, se tehottumuuden ja innostuneisuuden tunne kun etsii dokumenttia firman kiinteästi rakennetusta intrasta tai levyltä. Dokumentinhallinta ja hakukoneet on keksitty jo 20 vuotta sitten!
Recent Comments