HomeHoles.Net

Onni meni pois….

Eilen pakkasimme autoon kaiken kissoihin liittyvät tavarat, hiekkalaatikkot ja kiipeilypuun, ja lähdimme viemään poikia uusiin koteihin. Taisi Kassu aavistaa mitä tuleman pitää, sillä kuljetuslaatikkoon siirtymisessä oli havaittavissa normaalia enemmän vastarintaa.

Kassu vietiin ensin Paulalle, ja Onni siitä parin kilometrin päähän Heikille. Molemmissa paikoissa laitettiin hiekkalaatikot kuntoon ja avattiin kuljetuslaatikot hiekkalaatikoiden kanssa samassa huoneessa ja jätettiin pojat rauhassa haistelemaan uusia hajuja. Kissat tulivatkin lähes heti ulos kuljetuslaatikosta ja alkoivat pelokkaina tutkia uutta ympäristöä. Tai Kassu haisteli lähiympäristöä enemmänkin uteliaana, kun taas Onni oli kenenkään huomaamatta syöksähtänyt makuuhuoneeseen sängyn alle odottelemaan pimeyden ja hiljaisuuden saapumista. Eiköhän Onni yöllä sitten tutustunut paikkoihin ja etsinyt tutun ruokakupin uuden sijainnin.

Kotona tuntui kyllä hiljaiselta tyhjältä kun puolet perheestä on poissa, kukaan ei ole sinkoilemassa kodinhoitohuoneen ja työhuoneen väliä mouruten. Makuuhuoneen oveakin voi taas pitää auki.

Vaikka oma terveys on yksi tärkeimpiä asioita mitä nyt ylipäätään voi listata, on kissoista luopuminen yllättävän, jos ei nyt vaikeaa niin ainakin haikeaa. Jääkaapin ovea aukaistessa jää odottamaan paria kaveria jalkoihin lokittamaan, aamulla vessaan mennessä ei Kassu olekkaan työntämässä päätään oven raosta sisään.

Jäämme odottamaan. Ja toivomaan että varsinkin Onni hyväksyy uuden kodin omakseen.