HomeHoles.Net

kahdeksan vuotta eikä suotta…

8.10.1997 tapasimme (irl) Ravintola Pörssin aulassa, loppu tullaan kirjoittamaan historiaan…

Kaikki alkaa kylpemisestä, vähän liian lämpimässä vedessä vähän liian kauan lillumisesta. Tosin ainoa oikea kylpy-ankka on keltainen ja kunnolla kelluva. Tämän hotellin ankat ovat kuuluisia, mutta eivät varmasti uimataidostaan. Tämä Repen painopiste on aivan liian korkealla ja edessä, joten uiminen oli lähinnä nokalleen kaatumista.

Kylvyn jälkeen oli vuorossa Minnalle ensimmäinen yllätys, yllätysmenu dommassa. Yllätys pysyi varsin hyvin salassa loppuun asti, sillä matkalla ravintolaan Minna jo kysyi että olemmeko eksyneet matkalla VIA:aan. Syödessä meni kolme tuntia ja elämäni ensimmäisen kerran näin että Minna ei jaksanut kaikkea jälkiruokaa. Tai no. Tarkemmin sanottuna varsinainen jälkiruoka kyllä upposi, mutta teen ja kahvin kanssa tulleista petit four:sta puolet jäi syömättä! Ruoka itsessään oli täydellistä taidetta niin maun kun estetiikankin puolesta.

Aamiaisen jälkeen oli hetki aikaa katsoa Liemessä-ohjelmaa ennen viimeistä yllätystä. Kävelimme ensin pikaisesti katselemaan silakkamarkkinoita ja suuntasimme kohti rautatieasemaa. Vasta Elielin aukiolla taisi tämä yllätys lopullisesti paljastua. Olimme menossa sirkukseen!

Edellisestä käynnistä sirkuksessa oli kulunut jo usempikin vuosi ja kyllä moni asia on vuosien aikana muuttunut. Kukaan ei esimerkiksi sanonut että hattara sulaa teltan lämmössä varsin nopeasti
Esitykset olivat lapsille ja lapsenmieliselle ihan viihdyttäviä, parasta antia oli ehdottomasti vuoden 2002 jonglööri, Carl Jernström JR:n sekä kiinalainen voimisteluryhmä Troupe Shenyang. Mitään hirmuista ahaa-elämystä tämä teatteri ei aikuiselle tarjonnut, joten pitänee lähteä Ranskaan tai Las Vegasiin jos haluaa kunnon sirkusta.

Hyi Enrique Romero, eikö kotona opettettu ettei tuolilla saa seistä. Ei ainakaa kolmella yhtä aikaa!

Kissaa ei olisi vähempää voinut esitys kiinnostaa.