HomeHoles.Net

taikuutta JCE 30-v pippaloissa

Jce siirtyi meidän kolmekymppisten koreaan kastiin 70-luvun teemassa vietettyjen yllätyspirskeiden saattelemana. Ohjelmassa oli hyvää ruokaa, bändi, sauna sekä olutta. Siis kaikki edellytykset onnistuneelle illalle

Lahjomisessa muisteltiin Vanhoja Hyviä Aikoja ™. Allekirjoittanut veresti muistoja yhteisestä harrastuksesta, taikatempuista. Esityksenä oli temppu Daltonin veljeksistä ja ilkeästä äitimuorista. Tosin vain kolmella veljeksellä, ja äitimuoriakaan ei ole kymmeneen vuoteen näkynyt.

Uusiin tehtäviin

Olen tässä juuri siivoamassa Netsolin läppäriä, sillä maanantaina 17.10. aloitan tietoturvakonsulttina Nixussa. Joten täältä tähän ja wipe tai dban ruksuttamaan (eli tyhjentämään kovalevyä)!

Kukkakaalikeitto

• 500g kukkakaalia
• 2dl kermaa
• suolaa, valkopippuria, curryä, kurkumaa
• yksi valkosipulinkynsi

1. Keitä kukkakaali pehmeeksi mausteiden kera
2. Kaada vesi pois ja soseuta kukkakaali
3. Lisää kukkakaalisoseen sekaan kerma ja valkosipuli. Keitä muutama minuutti
4. Tarkista maku ja tarvittaessa suurusta maizenalla/ohrakkaalla

kahdeksan vuotta eikä suotta…

8.10.1997 tapasimme (irl) Ravintola Pörssin aulassa, loppu tullaan kirjoittamaan historiaan…

Kaikki alkaa kylpemisestä, vähän liian lämpimässä vedessä vähän liian kauan lillumisesta. Tosin ainoa oikea kylpy-ankka on keltainen ja kunnolla kelluva. Tämän hotellin ankat ovat kuuluisia, mutta eivät varmasti uimataidostaan. Tämä Repen painopiste on aivan liian korkealla ja edessä, joten uiminen oli lähinnä nokalleen kaatumista.

Kylvyn jälkeen oli vuorossa Minnalle ensimmäinen yllätys, yllätysmenu dommassa. Yllätys pysyi varsin hyvin salassa loppuun asti, sillä matkalla ravintolaan Minna jo kysyi että olemmeko eksyneet matkalla VIA:aan. Syödessä meni kolme tuntia ja elämäni ensimmäisen kerran näin että Minna ei jaksanut kaikkea jälkiruokaa. Tai no. Tarkemmin sanottuna varsinainen jälkiruoka kyllä upposi, mutta teen ja kahvin kanssa tulleista petit four:sta puolet jäi syömättä! Ruoka itsessään oli täydellistä taidetta niin maun kun estetiikankin puolesta.

Aamiaisen jälkeen oli hetki aikaa katsoa Liemessä-ohjelmaa ennen viimeistä yllätystä. Kävelimme ensin pikaisesti katselemaan silakkamarkkinoita ja suuntasimme kohti rautatieasemaa. Vasta Elielin aukiolla taisi tämä yllätys lopullisesti paljastua. Olimme menossa sirkukseen!

Edellisestä käynnistä sirkuksessa oli kulunut jo usempikin vuosi ja kyllä moni asia on vuosien aikana muuttunut. Kukaan ei esimerkiksi sanonut että hattara sulaa teltan lämmössä varsin nopeasti
Esitykset olivat lapsille ja lapsenmieliselle ihan viihdyttäviä, parasta antia oli ehdottomasti vuoden 2002 jonglööri, Carl Jernström JR:n sekä kiinalainen voimisteluryhmä Troupe Shenyang. Mitään hirmuista ahaa-elämystä tämä teatteri ei aikuiselle tarjonnut, joten pitänee lähteä Ranskaan tai Las Vegasiin jos haluaa kunnon sirkusta.

Hyi Enrique Romero, eikö kotona opettettu ettei tuolilla saa seistä. Ei ainakaa kolmella yhtä aikaa!

Kissaa ei olisi vähempää voinut esitys kiinnostaa.

kahdeksan vuotta eikä suotta…

8.10.1997 tapasimme (irl) Ravintola Pörssin aulassa, loppu tullaan kirjoittamaan historiaan…

Kaikki alkaa kylpemisestä, vähän liian lämpimässä vedessä vähän liian kauan lillumisesta. Tosin ainoa oikea kylpy-ankka on keltainen ja kunnolla kelluva. Tämän hotellin ankat ovat kuuluisia, mutta eivät varmasti uimataidostaan. Tämä Repen painopiste on aivan liian korkealla ja edessä, joten uiminen oli lähinnä nokalleen kaatumista.

Kylvyn jälkeen oli vuorossa Minnalle ensimmäinen yllätys, yllätysmenu dommassa. Yllätys pysyi varsin hyvin salassa loppuun asti, sillä matkalla ravintolaan Minna jo kysyi että olemmeko eksyneet matkalla VIA:aan. Syödessä meni kolme tuntia ja elämäni ensimmäisen kerran näin että Minna ei jaksanut kaikkea jälkiruokaa. Tai no. Tarkemmin sanottuna varsinainen jälkiruoka kyllä upposi, mutta teen ja kahvin kanssa tulleista petit four:sta puolet jäi syömättä! Ruoka itsessään oli täydellistä taidetta niin maun kun estetiikankin puolesta.

Aamiaisen jälkeen oli hetki aikaa katsoa Liemessä-ohjelmaa ennen viimeistä yllätystä. Kävelimme ensin pikaisesti katselemaan silakkamarkkinoita ja suuntasimme kohti rautatieasemaa. Vasta Elielin aukiolla taisi tämä yllätys lopullisesti paljastua. Olimme menossa sirkukseen!

Edellisestä käynnistä sirkuksessa oli kulunut jo usempikin vuosi ja kyllä moni asia on vuosien aikana muuttunut. Kukaan ei esimerkiksi sanonut että hattara sulaa teltan lämmössä varsin nopeasti

Esitykset olivat lapsille ja lapsenmieliselle ihan viihdyttäviä, parasta antia oli ehdottomasti vuoden 2002 jonglööri, Carl Jernström JR:n sekä kiinalainen voimisteluryhmä Troupe Shenyang. Mitään hirmuista ahaa-elämystä tämä teatteri ei aikuiselle tarjonnut, joten pitänee lähteä Ranskaan tai Las Vegasiin jos haluaa kunnon sirkusta.

Hyi Enrique Romero, eikö kotona opettettu ettei tuolilla saa seistä. Ei ainakaa kolmella yhtä aikaa!

Kissaa ei olisi vähempää voinut esitys kiinnostaa.

Suklaa kauramannasuurimo

Kaupassa osui silmiini Myllyn Paras Suklaa kauramannasuurimoita, ja pakkohan sitä oli testata.

Tänään sitten keitin tuosta puuroa ja täytyy myöntään ettei se mitään herkkua ollut. Valmistus oli for dummies, mutta sekaan piti kyllä lisätä sokeria makua antamaan. Maultaan ei tuo puuro mitenkään pahaa ollut, mutta aavistus kauraa maistuu tuossa ikävän pistävästi. Tuskinpa tuo pienille lapsille maistuu. Jopa perinteinen kaurapuuro van houtenilla höystettynä on parempaa (nimim. kokemusta on).

Huomattavasti parempaa (ja halvempaa sekä vähemmän lisäaineellista) suklaapuuroa/kiisseliä saa lisäämällä joko maizena-kiisseliin tai löysään mannapuuroon sopivasti tummaa kaakaota (van houten), sokeria ja ripauksen suolaa. Päälle kun vielä ripottelee vähän kookoshiutaleita tai valkoisesta suklaasta lastuja… NAM..